Olettehan kuulleet sanonnat: Toisen epäonni on toisen onni tai Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Päädyin Kummun marjatilalle opiskeluaikanani, kun halusin päästä maistamaan hunajamarjoja. Katri otti meidät lämpimästi vastaan omalla hersyvällä asenteellaan ja vastaili lukuisiin kysymyksiini samalla intohimolla hunajamarjaa kohtaan, mitä itsekin koin.
Keräsimme marjoja pellolla mieheni kanssa, ja tokaisin: Tällaisesta minä haaveilen – tällaisen marjamaan minä haluaisin.
Kummun tilan Katri toimi minulle opiskeluajan mentorina ja kertoi käytännön kokemuksella arvokkaita vinkkejä viljelyyn.
Seuraavana kesänä, kun saavuimme keräämään taas hunajamarjoja talveksi pakkaseen, olivat asiat toisella tolalla. Katri otti meidät kyllä yhtä iloisesti vastaan, mutta viljelijälle oli tullut terveydellisiä haasteita. Marjatilalle könkkääminen kipeällä jalalla tuntui jo sivusta seuratessakin pahalta. Keräämisen lomassa ajatus sitten tuli.
Niinpä otin asian puheeksi:
“Vuokraa nämä pensaat minulle! Pääsen harjoittelemaan, millaista olisi olla marjanviljelijä ja yrittäjä, ja sinä saisit työtaakkaa vähemmälle sekä aikaa parannella vointiasi.”
Ehdotus jäi molemmilla itämään, mutta lopulta oli selvää, että tätä kannattaa kokeilla. Katri totesi lopuksi hymyillen:
“Onpa todella mukavaa, että olet näin kiinnostunut ja innokas viljelystä. On hienoa, että haluat olla mukana viemässä marjantuotantoa eteenpäin.”
