Maaliskuu heilautti monta asiaa päälaelleen. Tammi–helmikuun kovat pakkaset kääntyivät hetkessä plussan puolelle, ja kevät tuntui tulevan hujauksessa.
Löysimme sattumalta tulleen vinkin kautta asunnon lähempää marjamaata. Siitä alkoikin seuraava muutos. Banaanilaatikoiden täyttyessä toinen toisensa jälkeen ymmärsin, että olin hamstrannut järkyttävän määrän kaikkea ”tätä voi vielä tarvita” -tavaraa. Haaveeni omasta punaisesta tuvasta oli saanut minut keräilemään purkkeja, ikkunavaloja ja vanhoja astioita. Kun automme peräkoukku antautui ensimmäisen muuttokärrykuorman alla, tajusin, että tässä on ongelma käsiteltävänä. Onneksi pääsin eroon lähes kaikista huonekaluista, mutta silti neljä kierrosta muuttokuljetuksia vaadittiin siirtämään omaisuus uudelle paikkakunnalle.
Kevään keikutellessa seuraava kriisi pamahti, kun viikonlopun aikana haihtuneet hanget saivat hunajamarjapensaiden silmut innostumaan. Olin mielessäni kuvitellut, että kuskaan muuttokuormani ensin ja siirryn sitten pensaiden leikkuun pariin. Mutta uusiksi meni: pensaat tulivat ensin, ja muutto sai odottaa.
Hätääntyneenä hälytin kaikki mahdolliset apukädet viikonlopun talkoisiin, enkä osannut arvatakaan, miten iso porukka saapui paikalle. Työ, johon olin laskenut joutuvani yksin näpertämään monta kuukautta, tapahtui yhdessä viikonlopussa. Talkoosää oli mitä mainioin. Katsoin pellolla ahertavia ystäviä ja mietin, että tämä oli juuri se, mistä olin haaveillut: yhteisöllisyyttä, halua auttaa, tehdä yhdessä, tutustua uusiin ihmisiin ja oppia hunajamarjasta. En voi kylliksi kiittää jokaista.
Sitten tapahtui se suurin identiteettikriisin paikka. Minusta tuli yrittäjä (tai odotan edelleen kaupparekisterin hyväksyntää). Koen imeneeni itseeni lapsuudessa yrittäjyyttä, mutta vielä enemmän olen imenyt maalaisen ymmärrystä siitä, että niin niität kuin kylvät. Jään nyt kiikkumaan yrittäjyyden ja viljelijän välimaastoon.
Kriisiä ja uudelleensuunnittelua aiheutti myös ajatus siitä, että kauppaan on vähintään kymmenen kilometriä matkaa, auto on tankattava hyvissä ajoin ja kaupunkiin lähtiessä kannattaa olla kauppalista mukana.
Voihan elämäni kevät!
