Helmikuun alussa alkanut yrittäjäkoulu laittoi aivot melkoiseen myllerrykseen.
En ole haaveillut yrittäjyydestä, vaan voisi sanoa, että olen jopa yrittänyt vältellä sitä. Mutta nyt on tartuttava toimeen ja hypättävä uuteen, tuntemattomaan, jotta saan viljellä ja myydä hunajamarjoja.
Helmikuussa tuli myös tieto, että vuokra-asuntoni sisäilmaongelmalle ei aiota tehdä mitään, vaan asunto laitettaisiin kylmäksi ja vuokranantaja suositteli muuttamaan pois. Tämä päätös ja tieto olivat shokki, mutta koin myös tarvitsevani sen, koska olin liian rakastunut kotiini. Olin asunut Villassa jo kymmenen vuotta. Rakastin talon korkeita huoneita, pihamaan kymmeniä omenapuita ja niiden kukintaa. Pidin jopa pihan ärsyttävää metsähiirtä ystävänäni, vaikka se söikin joka kesä puutarhamansikkani.
Tästä alkoi entistä kiivaampi asunnonetsintä. Onneksi sisäilmaongelma ei ole sellainen perinteinen “mummolan haju”, vaan ainoastaan tunnemme sen olossa väsymyksenä ja hengästymisenä, kun tulemme reissusta kotiin.
Löysin tilapäiskodin marjamaiden läheisyydestä, ja nyt on valtava urakka pakata kymmenen vuoden asumisen jälkeen tavarat taas laatikoihin ja siirtää ne eri paikkakunnalle.
Tässä helmikuussa ajatuksen tasolla jotkin ovet sulkeutuvat ja uudet avautuvat, vaikka vasta maaliskuussa ne tapahtuvat konkreettisesti.
Mutta helmikuu hemmotteli meitä valolla ja pakkaspäivillä. Minulle kevät alkaa aina helmikuun 10. päivänä, jolloin saan nimipäivälahjaksi ensimmäiset tulppaanit. Saimme edelleen viettää aikaa talovahteina. Teimme samalla metsätöitä siivoten tuulenkaatoja.
Metsässä rehkiessä ajatuksia oli helpompi jäsennellä ja tehdä ratkaisuja. Fyysinen tekeminen myös purki pelkän ajattelun ja suunnittelun tuomaa energiaa.
Helmikuussa tehtiin jatkojalostekokeiluja hunajamarjasta. Olin alkanut haaveilla hunajamarjan viljelystä jo useita vuosia aiemmin, ennen kuin olin edes maistanut sitä. Lopulta, kun pääsin maistamaan sitä ensimmäisen kerran, vakuutuin marjasta täysin. Nyt pääsin seuraamaan ja opettelemaan, miten artesaanituotteiden jatkojalostaja tekee taikojaan. Koemaistoja tehdessä kyyneleet kirposivat väkisin silmiin. Sain lopullisen varmuuden: hunajamarja on monipuolinen ja uskomattoman hyvänmakuinen.
En malta odottaa, mitä kaikkea hunajamarjasta tulevaisuudessa keksitäänkään. Itse laitoin hunajamarjaliköörin valmistumaan. Elokuussa päästään sitten kohottamaan maljat sadonkorjuujuhlissa, mutta sinne päästäkseen on vielä monta asiaa hoidettavana.
Huh huh, maaliskuu alkaa, ja sää kääntyy ennustaen aikaistuvaa kevättä. Onneksi lisääntyvä valo lisää myös pituutta vuorokauteen.
